Colonna (suku)
Colonna | |
---|---|
Colonna-suvun vaakuna. |
|
Kotipaikka | Rooma |
Aktiivisena | 1100-luvulta |
Ala | hallitsijoina, kardinaaleina |
Perustaja | Piero de Columna |
Jäseniä |
Martinus V Vittoria Colonna Sciarra Colonna Marcantonio II Colonna Prospero Colonna |
Colonna on italialainen aatelissuku, joka kuuluu Rooman vanhimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin sukuihin. Sukuun kuuluu useita kardinaaleja ja prelaatteja sekä sotilaita ja kirjailijoita.[1][2]
Perimätiedon mukaan suvun kantaisät olivat Tusculumin kreivejä.[1] Nimen Colonna – alun perin de Columna – omaksui ensimmäisenä Tusculumin kreivin Gregorion poika Piero, joka isänsä kuoltua noin vuonna 1064 peri Colonnan linnan sekä Palestrinan ja muita maa-alueita.[3] Suku on saanut nimensä vaakunastaan, jossa on kuvattuna hopeinen pylväs (colonna) punaisessa kentässä.[1]
Muiden roomalaisten aatelisperheiden tavoin Colonnat saivat valtaa ja rikkauksia paavin suosion avulla. Colonnan suvusta nousikin jo 1300-luvulle tultaessa useita kardinaaleja ja senaattoreita. Siitä lähtien Colonnan suku toimi näkyvästi katolisen kirkon ja Rooman politiikassa.[3] Keskiajalla Colonna oli johtavia ghibelliineihin kuuluneita sukuja, ja Colonnat kamppailivat jatkuvasti Orsinien ja Caetanien sukujen kanssa.[1][2]
Colonnan suku jakautui useaan sukuhaaraan. Vanhin sukuhaara sai Palianon herttuan arvon vuonna 1520, ja sen jäseniä ovat muun muassa kardinaalit Egidio Colonna, Pompeo Colonna ja Oddone Colonna, josta tuli sittemmin paavi Martinus V. Myös runoilija Vittoria Colonna ja amiraali Marcantonio II Colonna kuuluvat tähän sukuhaaraan. Vanhempi sukuhaara omistaa Rooman Palazzo Colonnan, jossa on huomattava taidekokoelma.[1]
Nuorempi sukuhaara sai ruhtinaan arvon vuonna 1688, kun se peri Castiglionen ruhtinaiden arvon. Kuvanveistäjä Adèle Colonna di Castiglione on tunnetuin tämän sukuhaaran edustaja.[1]
Kolmas sukuhaara oli Palestrinan ruhtinaina 1571–1630 ja uudestaan vuodesta 1738, kun suku peri ruhtinaan arvon Barberinin suvulta. Tähän sukuhaaraan kuului Sciarra Colonna, joka auttoi vuonna 1303 Filip IV:n neuvonantajaa Guillaume de Nogaret'a vangitsemaan kilpailevaan Caetani-sukuun kuuluneen paavi Bonifatius VIII:n Anagnissa. Sukuhaara jakautui vuonna 1787 kahteen alahaaraan, Colonna di Sciarraan ja Colonna-Barberiniin, joka kuitenkin sammui vuonna 1892.[1][2]
Neljänteen sukuhaaraan kuuluvat Cesaron ja Reitanon herttuat. Tähän sukuhaaraan lukeutuu kenraali Prospero Colonna, joka valloitti vuonna 1522 Genovan.[1]
Suvun nykypäiviin säilyneet sukuhaarat ovat Colonna di Paliano, Colonna di Stigliano ja Barberini-Colonna di Palestrina.[3]